Talon rakentaminen oli erityisesti Pentti Aspilan haave.
– Ihmisen pitää toteuttaa haaveet, joita hän haluaa elämässään tehdä. Olen kiivennyt vuoret ja tehnyt kaiken, mitä tavallinen ihminen voi ajatella, mutta taloa en ollut rakentanut.
– Kun jäin pois työelämästä, oli oikea hetki, samalla ensimmäinen ja viimeinen, tarttua asiaan. Talohanke onkin ollut viimeiset kolme vuotta minun työni. Ensin vuosi suunniteltiin ja kaksi vuotta on rakennettu, sanoo 68-vuotias Pentti Aspila, joka teki työuransa tutkimuslaitoksen johtotehtävissä.
– Olen tykännyt harrastuksena suunnitella taloja, piirtää meidän tarpeisiimme sopivia koteja. Sitten keskustelimme niistä yhdessä. Erilaisia versioita on vuosien mittaan ollut kymmeniä, jollei sata.
– Olemme myös kiinnostuneita arkkitehtuurista ja rakentamisesta. Olemme käyneet kymmenillä asuntomessuilla katsomassa taloja. Näkemämme pohjalta on syntynyt näkemys siitä, mitä asioita me talossa arvostamme. Ne asiat ovat olleet pohjana Pentin suunnitelmissa, Marika Aspila, 60, kertoo.
Talo on tyyliltään äärimmäisen pelkistetty.
– Haimme selkeitä linjoja, konstailemattomuutta ja avaruutta. Onneksi toivelistamme ja makumme ovat samanlaisia. Olemme suurissa asioissa hyvin yksimielisiä. Hanke on ollut kivaa yhdessä tekemistä, Marika sanoo.
Silmälle on haluttu luoda pitkiä linjoja.
– Kun istuu tietyllä olohuoneen sohvalla, näkee työhuoneen ikkunan kautta ulos lähikadulle. Pitkä katse horisonttiin on myös rauhoittava.
– Olen myös aina haaveillut, että ikkunasta näkyisi vesi, sanoo Marika. Nyt sekin haave on toteutunut.
Tontti järvinäköalalla
Aspilat ovat asunneet Vihdin Nummelassa vuodesta 1996, eikä heillä ollut halua vaihtaa asuinpaikkaa. Paras mahdollinen ratkaisu oli, että tontti löytyi läheltä entistä kotia.
– Kävin uteliaisuuttani katsomassa myynnissä ollutta nykyistä naapuritaloa, vaikkei meillä ollut mitään tarvetta muuttaa, eikä aikakaan ollut sopiva. Välittäjä kuitenkin totesi, että hänellä on myynnissä myös naapuritontti. Se oli menoa. Ajatus tontista järvinäköalalla alkoi vaivata mieltämme, Marika Aspila kertoo.
– Sanoin Pentille, että on sääli, jollemme koskaan toteuta yhtään suunnittelemaasi taloa. Kadummeko vanhoina, kun emme koskaan rakentaneet. Aloimme kääntyä yhä vahvemmin rakentamisen kannalle.
Tontti näytti hyvältä, mutta ennen kauppoja Aspilat halusivat selvittää, voivatko rakentaa sille haluamansa talon, edellisen kodin tapaan kookkaan kivitalon.
– Ammattilainen piirsi puhtaaksi minun versioni ja käytimme sen kunnan rakennusvalvonnassa. Varmistui, että onnistuu.
– Tontilla oli rakennusoikeutta 150 neliötä. Edellisen talon kokonaisala oli 236 neliötä ja ajattelimme, että teemme pienemmän. Mutta kun suunnittelussa oli taivas rajana, emme saaneet 150 neliöön mahtumaan kaikkea sitä, mitä taloon halusimme. Sitten kävi ilmi, että tontille saa rakentaa maanpäällisen kellarin, eli 150 neliötä lisää. Se helpotti suunnittelua. Ei alakerrasta ihan täyttä 150 neliötä kuitenkaan rakennettu, 10 neliötä käytetään autokatokseen. Kokonaispinta-ala on 291 neliötä.
Alakerran neliöitä ei virallisesti lasketa asuinpinta-alaan, ja sen rakentamista koskevat omat sääntönsä, kuten pienemmät ikkunat.
– Varastoissa, sauna- ja harrastetiloissa harvemmin kaivataan suuria ikkunoita. Huonekorkeus on alakerrassa normaali.
Kaikki asumisen toiminnot saunaa lukuunottamatta ovat yläkerrassa. Myös siksi, että asukkaat vanhenevat.